Arvosteltu: PS3
Saatavilla: PS3, PS2, Xbox360, PC, Wii, PSP,
NDS
Shaba Games/Treyarch/Activision
Versio:
Myynti
Moninpeli: Ei ole
Ikäsuositus:
12+
Pelityyppi: Toiminta / Seikkailu
Symbioottien valtakunta
Kun New Yorkin katuja uhkaavat symbiootit, kuka kutsutaan apuun? No
Hämähäkkimies tietysti.
Vuonna 1962 radioaktiivinen hämähäkki puri Peter Parkeria ja hänestä tuli
Hämähäkkimies. Monta vuotta myöhemmin teini-ikäisenä, käteeni osui kaupassa
Hämiksen oma sarjakuvalehti. Sivuilla piileskellyt hämähäkki puri minuakin, ja
maailmassa oli yksi Hämis-fani lisää. Nuoruudessani sarjakuvahahmoihin
perustuvia lisenssipelejä ei hirveästi ollut. Ja jos oli, niin pelien taso ei
päätä huimannut. Nykyään supersankarielokuvia ilmestyy joka vuosi ja
Spider-Manistakin on jo tehty kolme elokuvaa ja ohessa julkaistu useampi
Hämähäkkimies-peli. Syystä tai toisesta olen onnistunut ohittamaan kaikki
lähivuosina ilmestyneet seittisingon seikkailut pelimaailmoissa. Viimeisin
pelaamani Hämis-peli on vuonna 1995 ilmestynyt Spider-Man: Separation Anxiety.
Mutta ei hätää, täyttäähän Spider-Man hahmokin kohta 50 vuotta. Vielä kerkeää
vanhakin mukaan. On aika siirtyä 2000-luvulle ja testata vuonna 2008 julkaistu
Spider-Man: Web of Shadows.
Tarinan seittikudelma
Peli alkaa sekavasti tarinan loppupuolelta Hämiksen kävellessä flegmaattisena
Shieldin agenttien ja symbioottien välisen tulitaistelun läpi. Seuraavaksi
kuljetaan käsi kädestä pitäen muutamien helppojen vastusten läpi ja hypätään
tarinan alkuun. Siinä selviää, kuinka taistelussa Venomia vastaan, osa Venomin
puvusta siirtyy Hämikseen. Tästä lähtien pelaaja voi vaihdella Spider-Manin
punasinisen puvun ja mustan symbioottipuvun välillä. Venomin päästyä pakoon,
Hämähäkkimies jatkaa "rauhallista" päiväänsä rikollisia vastaan taistelemalla ja
toimimalla Luke Cagen apuna jengisotien estämisessä. Tarinan edetessä kaduille
ilmestyy symbioottien valtaamia ihmisiä ja lopulta valloillaan on zombie-, ei
kun symbioottiepidemia ja koko New York eristetään.
Juoni ei yllä parhaiden Hämis-sarjakuvien tasolle. Tarinaan on otettu
vaikutteita zombie-elokuvista, mutta tuntuu kaukaa haetulta, että pelkkä Venomin
puku aiheuttaisi koko New Yorkia uhkaavan tartunnan. Vaikka dialogin
työstämisessä on ollut mukana sarjakuvia kirjoittanut Brian Reed, jää
vaikutelma, että peliin on valittu muutama Marvelin sankari ja roisto ja
keksitty väkipakolla näiden välille jonkinlainen tarina tai yhdistävä juonen
käänne. Miksi Hämis lähtee vapauttamaan superroistoa vankilasta, kun
sankareidenkin puolelta varmasti löytyisi joku älykäs tiedemies? Syvällisempää
pohjustusta juonelle tai hahmojen välisille keskusteluille on turha odottaa. On
tarinassa loistaviakin oivalluksia, kuten symbioottien valtaamat superroistot.
Juoni etenee juttelemalla Spider-Manin kohtaamien sankareiden tai roistojen
kanssa. Keskustelut ovat lyhyitä, kuten myös välianimaatiot, joissa
vahanukkemaiset hahmot esiintyvät.
Sankarit vs. Roistot
Pelin yksi päävaltti on tasapainoilu hyvän ja pahan välillä. Pelaaja valitsee
onko hän naapuriston ystävällinen Hämähäkkimies vai antautuuko hän mustan puvun
houkutuksille. Spider-Man voi joutua valitsemaan esim. lähteekö hän Mustan
Kissan matkaan vai kiltisti kotia Mary Janen luo. Tai ojentaako hän auttavan
kätensä superroistolle hädässä vai sankarikaverille. Tehtyjen valintojen mukaan
pelin loppu on erilainen.
Mitäpä olisivat Hämiksen seikkailut ilman vierailevia hahmoja? Peliin on
saatu mukaan reilu 10 tuttua naamaa sarjakuvien sivuilta. Roistoja edustavat mm.
Korppikotka, Kingpin, Elektro ja Rhino. Kun suurin osa ajasta kuluu
rivirikollisten ja symbioottien pieksemisessä, tuttujen arkkivihollisten
kohtaamiset ovat pelin kohokohtia. Näitä turpakäräjiä voidaan myös kutsua
pomotaisteluiksi.
Sankarien rooliksi jää tehtävien antaminen Hämikselle. Kuvioissa vilahtavat
esim. Moon Knight, Musta Leski ja kaikkien suosikkikanukki, Wolverine. Tehtävien
kirjo ei päätä huimaa. Suurin osa on taistelua tai jonkun superroiston perässä
pysymistä. Välillä suojellaan ja turvataan pelastussaattueita tai rakennuksia.
Hiiviskelytehtäviä seinillä tai varjoissa, jossa Spider-Manin liimanäppejä
hyödynnettäisiin, on turha odottaa. Valinnaisia lisätehtäviä jaetaan runsaasti,
mutta ne ovat yleensä tylsiä tyyliin: piekse 150 symbioottia. Suorittamalla
tehtäviä saa kokemuspisteitä, joilla ostetaan uusia taisteluliikkeitä tai lisää
voimaa lyönteihin.
Betoniviidakon valtias
New Yorkin virtuaalikaupunki on kuin Hämikselle luotu. Kaupunkialue on laaja
urbaaniviidakko, täynnä korkeita rakennuksia, joissa kiipeillä seinillä ja ampua
seittejä. Seinäkiipijämme seittisingot ovat loputtomilla seiteillä varustettu ja
napsahtavat aina kohdalleen, jos vain jokin rakennelma viistää maskin
sivustalla. Liikkuminen on vauhdikasta ja lennokasta, mutta vaaratonta.
Korkeimmankin pilvenpiirtäjän katolta voi loikata pää edellä asfalttiin ilman
hengenvaaraa. Seurauksena on vain pieni energian menetys, jos sitäkään.
Valitettavasti Manhattan on tylsä paikka. Kaupungin katot ja kadut
tarjoaisivat loistavan mahdollisuuden pieniin yllätyksiin sarjakuvien sivuilta,
joita olisi mahdollista bongata. Kaikki tapahtumat ja tekeminen on sidottu
juoneen. Nyt katoilta voi ahkerimmat ainoastaan etsiä Spider-Man-logoja, joista
saa kokemuspisteitä ja lisäenergiaa. Rakennuksiin ei myöskään pääse sisään.
Kaduilla on liikennettä ja asukkaita, mutta kansalaisten tekoäly ei päätä
huimaa, kun autot ajavat letkassa hitaalla vauhdilla toistensa perään
liikennevaloissa.
Jos peliä on uskominen, niin New Yorkin kadut ovat kaikista vaarallisimmat
maailmassa. Melkein joka kadun kulmasta löytyy roistoja, jotka sankarimme
havaitsee Hämisvaistolla. Kamera pysyy hyvin kurissa ja seitissä Spider-Manin
takana. Ongelmia ilmenee silloin, kun Hämis käyttää vaistoaan, jolloin kamera
lukittuu vastustajaan ja Spider-Man voi vaihtaa katsettaan vastustajien välillä.
Sähläämiseksihän se menee, kun symbiootteja on ympärillä useampi.
Turpiin vaan ja onnea
Pelissä on eniten panostettu toimintapuoleen ja taisteluun. Kummallakin
puvulla on omat taistelutyylinsä. Pukua vaihdetaan lennossa painamalla vasenta
tattia. Samaisesta tatista ohjataan myös sankariamme, jonka johdosta homma menee
välillä varsin koomiseksi, kun puku vaihtuu vahingossa useaan kertaan Hämiksen
liidellessä ilmojen halki. Muuten kontrollit toimivat mainiosti.
Taistelussa vastustajan ensi-into hyydytetään seittisingoilla ampumalla.
Sitten vain lyöntejä kehiin ja taju kankaalle. Oikea-aikaisilla painalluksilla
on mahdollista saada monipuolisia iskukomboja aikaiseksi. Voimakkaampia
spesiaalilyöntejä kannattaa käyttää varsinkin isompia vastustajia vastaan, jos
spesiaalimittari sen sallii. Lisäksi Hämähäkkimies voi kutsua sankarikamujaan
avuksi taisteluun, jos seinäkiipijä sattuu olemaan heidän kotikulmillaan.
Superroistoja kutsuvat avukseen pimeän puolelle kääntyneet "sankarit".
Hämähäkkimies taistelee yhtä sulavasti niin maalla, seinillä kuin ilmassakin.
Varsinkin ilmataistelut ovat näyttäviä, kun Spider-Man syöksyy vastustajasta
toiseen pistäen symbiootteja joulupakettiin seitit viuhuen. Pomotaisteluiden
lopussa turvaudutaan "paina oikeaa nappia oikealla hetkellä" näppäilyihin.
Onneksi uusintayrityksiä on loputon määrä, joten hitaat hämäläisetkin oppivat
lopulta reagoimaan ajoissa. Automaattitallennuskin on ajan tasalla, ja pelaajan
ei tarvitse pitkiä pätkiä uudelleen pelata.
Taistelun tiimellyksessä sattuu ja tapahtuu. Iskut kaatavat autoja ja
rikkovat laseja, mutta hajoavat paikat on tarkasti määritelty. Rakennustyömaan
muovit eivät repeä, vaikka kuinka nyrkkejä heiluttaisi. Autojen räjähtäessä
ihmisetkin ovat vaarassa. Spider-Man voikin joutua kyyditsemään loukkaantuneita
sairaalan ovelle.
Kaupungin pelastaja
Pieniä tekstuurihäiriöitä esiintyy välillä, mutta silmien tottuessa, ei
niihin vauhdin ja taistelun tiimellyksessä kiinnitä huomiota. Ruudunpäivitys on
sulavaa, vaikka vastustajia pyörii kymmenittäin ympärillä. Kerran peli onnistui
minulla jumittumaan ja se piti käynnistää uudestaan
.
New Yorkin pelastamiseen aikaa kuluu n. 15 tuntia. Sinnikkäät Hämikset saavat
lisätunteja, jos jaksavat käydä jokaisen tehtävän läpi. Lisäksi pelin voi pelata
läpi uudestaan toimien pahan puvun tahdon mukaan. Spider-Man: Web of Shadows on
viihdyttävä, vaikkakin välillä jatkuva taistelu alkaa puuduttaa. Moni osa-alue
olisi voitu tehdä paremmin pienellä lisäpanostuksella. Taistelupainotteisuus on
ajanut pelisuunnittelussa yksityiskohtien ja syvällisemmän juonen ohi.
+Hyvää
+Monipuolinen ja vauhdikas taistelu
+Hyvä ja paha
puoli
+Tuttujen supersankareiden ja -roistojen vierailut
-Huonoa
-Juonen pohjustus
-Tylsä kaupunki
-Liika
taistelupainotteisuus
Taistelupainotteinen toimintaseikkailu jää keskinkertaiseksi
Hämis-tarinaksi.
Pisteet: 79
Arvostelija: RetroUljas
©
RetroUljas, lisätty 10.3.2012
Retropeleihin
