Saatavilla: PS3, PS2, Xbox360, PC, Wii, PSP, NDS
Shaba Games/Treyarch/Activision
Versio: Myynti
Moninpeli: Ei ole
Ikäsuositus: 12+
Pelityyppi: Toiminta / Seikkailu
Symbioottien valtakunta
Kun New Yorkin katuja uhkaavat symbiootit, kuka kutsutaan apuun? No Hämähäkkimies tietysti.
Vuonna 1962 radioaktiivinen hämähäkki puri Peter Parkeria ja hänestä tuli Hämähäkkimies. Monta vuotta myöhemmin teini-ikäisenä, käteeni osui kaupassa Hämiksen oma sarjakuvalehti. Sivuilla piileskellyt hämähäkki puri minuakin, ja maailmassa oli yksi Hämis-fani lisää. Nuoruudessani sarjakuvahahmoihin perustuvia lisenssipelejä ei hirveästi ollut. Ja jos oli, niin pelien taso ei päätä huimannut. Nykyään supersankarielokuvia ilmestyy joka vuosi ja Spider-Manistakin on jo tehty kolme elokuvaa ja ohessa julkaistu useampi Hämähäkkimies-peli. Syystä tai toisesta olen onnistunut ohittamaan kaikki lähivuosina ilmestyneet seittisingon seikkailut pelimaailmoissa. Viimeisin pelaamani Hämis-peli on vuonna 1995 ilmestynyt Spider-Man: Separation Anxiety. Mutta ei hätää, täyttäähän Spider-Man hahmokin kohta 50 vuotta. Vielä kerkeää vanhakin mukaan. On aika siirtyä 2000-luvulle ja testata vuonna 2008 julkaistu Spider-Man: Web of Shadows.
Tarinan seittikudelma
Peli alkaa sekavasti tarinan loppupuolelta Hämiksen kävellessä flegmaattisena Shieldin agenttien ja symbioottien välisen tulitaistelun läpi. Seuraavaksi kuljetaan käsi kädestä pitäen muutamien helppojen vastusten läpi ja hypätään tarinan alkuun. Siinä selviää, kuinka taistelussa Venomia vastaan, osa Venomin puvusta siirtyy Hämikseen. Tästä lähtien pelaaja voi vaihdella Spider-Manin punasinisen puvun ja mustan symbioottipuvun välillä. Venomin päästyä pakoon, Hämähäkkimies jatkaa "rauhallista" päiväänsä rikollisia vastaan taistelemalla ja toimimalla Luke Cagen apuna jengisotien estämisessä. Tarinan edetessä kaduille ilmestyy symbioottien valtaamia ihmisiä ja lopulta valloillaan on zombie-, ei kun symbioottiepidemia ja koko New York eristetään.
Juoni ei yllä parhaiden Hämis-sarjakuvien tasolle. Tarinaan on otettu vaikutteita zombie-elokuvista, mutta tuntuu kaukaa haetulta, että pelkkä Venomin puku aiheuttaisi koko New Yorkia uhkaavan tartunnan. Vaikka dialogin työstämisessä on ollut mukana sarjakuvia kirjoittanut Brian Reed, jää vaikutelma, että peliin on valittu muutama Marvelin sankari ja roisto ja keksitty väkipakolla näiden välille jonkinlainen tarina tai yhdistävä juonen käänne. Miksi Hämis lähtee vapauttamaan superroistoa vankilasta, kun sankareidenkin puolelta varmasti löytyisi joku älykäs tiedemies? Syvällisempää pohjustusta juonelle tai hahmojen välisille keskusteluille on turha odottaa. On tarinassa loistaviakin oivalluksia, kuten symbioottien valtaamat superroistot. Juoni etenee juttelemalla Spider-Manin kohtaamien sankareiden tai roistojen kanssa. Keskustelut ovat lyhyitä, kuten myös välianimaatiot, joissa vahanukkemaiset hahmot esiintyvät.
Sankarit vs. Roistot
Pelin yksi päävaltti on tasapainoilu hyvän ja pahan välillä. Pelaaja valitsee onko hän naapuriston ystävällinen Hämähäkkimies vai antautuuko hän mustan puvun houkutuksille. Spider-Man voi joutua valitsemaan esim. lähteekö hän Mustan Kissan matkaan vai kiltisti kotia Mary Janen luo. Tai ojentaako hän auttavan kätensä superroistolle hädässä vai sankarikaverille. Tehtyjen valintojen mukaan pelin loppu on erilainen.
Mitäpä olisivat Hämiksen seikkailut ilman vierailevia hahmoja? Peliin on saatu mukaan reilu 10 tuttua naamaa sarjakuvien sivuilta. Roistoja edustavat mm. Korppikotka, Kingpin, Elektro ja Rhino. Kun suurin osa ajasta kuluu rivirikollisten ja symbioottien pieksemisessä, tuttujen arkkivihollisten kohtaamiset ovat pelin kohokohtia. Näitä turpakäräjiä voidaan myös kutsua pomotaisteluiksi.
Sankarien rooliksi jää tehtävien antaminen Hämikselle. Kuvioissa vilahtavat esim. Moon Knight, Musta Leski ja kaikkien suosikkikanukki, Wolverine. Tehtävien kirjo ei päätä huimaa. Suurin osa on taistelua tai jonkun superroiston perässä pysymistä. Välillä suojellaan ja turvataan pelastussaattueita tai rakennuksia. Hiiviskelytehtäviä seinillä tai varjoissa, jossa Spider-Manin liimanäppejä hyödynnettäisiin, on turha odottaa. Valinnaisia lisätehtäviä jaetaan runsaasti, mutta ne ovat yleensä tylsiä tyyliin: piekse 150 symbioottia. Suorittamalla tehtäviä saa kokemuspisteitä, joilla ostetaan uusia taisteluliikkeitä tai lisää voimaa lyönteihin.
Betoniviidakon valtias
New Yorkin virtuaalikaupunki on kuin Hämikselle luotu. Kaupunkialue on laaja urbaaniviidakko, täynnä korkeita rakennuksia, joissa kiipeillä seinillä ja ampua seittejä. Seinäkiipijämme seittisingot ovat loputtomilla seiteillä varustettu ja napsahtavat aina kohdalleen, jos vain jokin rakennelma viistää maskin sivustalla. Liikkuminen on vauhdikasta ja lennokasta, mutta vaaratonta. Korkeimmankin pilvenpiirtäjän katolta voi loikata pää edellä asfalttiin ilman hengenvaaraa. Seurauksena on vain pieni energian menetys, jos sitäkään.
Valitettavasti Manhattan on tylsä paikka. Kaupungin katot ja kadut tarjoaisivat loistavan mahdollisuuden pieniin yllätyksiin sarjakuvien sivuilta, joita olisi mahdollista bongata. Kaikki tapahtumat ja tekeminen on sidottu juoneen. Nyt katoilta voi ahkerimmat ainoastaan etsiä Spider-Man-logoja, joista saa kokemuspisteitä ja lisäenergiaa. Rakennuksiin ei myöskään pääse sisään. Kaduilla on liikennettä ja asukkaita, mutta kansalaisten tekoäly ei päätä huimaa, kun autot ajavat letkassa hitaalla vauhdilla toistensa perään liikennevaloissa.
Jos peliä on uskominen, niin New Yorkin kadut ovat kaikista vaarallisimmat maailmassa. Melkein joka kadun kulmasta löytyy roistoja, jotka sankarimme havaitsee Hämisvaistolla. Kamera pysyy hyvin kurissa ja seitissä Spider-Manin takana. Ongelmia ilmenee silloin, kun Hämis käyttää vaistoaan, jolloin kamera lukittuu vastustajaan ja Spider-Man voi vaihtaa katsettaan vastustajien välillä. Sähläämiseksihän se menee, kun symbiootteja on ympärillä useampi.
Turpiin vaan ja onnea
Pelissä on eniten panostettu toimintapuoleen ja taisteluun. Kummallakin puvulla on omat taistelutyylinsä. Pukua vaihdetaan lennossa painamalla vasenta tattia. Samaisesta tatista ohjataan myös sankariamme, jonka johdosta homma menee välillä varsin koomiseksi, kun puku vaihtuu vahingossa useaan kertaan Hämiksen liidellessä ilmojen halki. Muuten kontrollit toimivat mainiosti.
Taistelussa vastustajan ensi-into hyydytetään seittisingoilla ampumalla. Sitten vain lyöntejä kehiin ja taju kankaalle. Oikea-aikaisilla painalluksilla on mahdollista saada monipuolisia iskukomboja aikaiseksi. Voimakkaampia spesiaalilyöntejä kannattaa käyttää varsinkin isompia vastustajia vastaan, jos spesiaalimittari sen sallii. Lisäksi Hämähäkkimies voi kutsua sankarikamujaan avuksi taisteluun, jos seinäkiipijä sattuu olemaan heidän kotikulmillaan. Superroistoja kutsuvat avukseen pimeän puolelle kääntyneet "sankarit".
Hämähäkkimies taistelee yhtä sulavasti niin maalla, seinillä kuin ilmassakin. Varsinkin ilmataistelut ovat näyttäviä, kun Spider-Man syöksyy vastustajasta toiseen pistäen symbiootteja joulupakettiin seitit viuhuen. Pomotaisteluiden lopussa turvaudutaan "paina oikeaa nappia oikealla hetkellä" näppäilyihin. Onneksi uusintayrityksiä on loputon määrä, joten hitaat hämäläisetkin oppivat lopulta reagoimaan ajoissa. Automaattitallennuskin on ajan tasalla, ja pelaajan ei tarvitse pitkiä pätkiä uudelleen pelata.
Taistelun tiimellyksessä sattuu ja tapahtuu. Iskut kaatavat autoja ja rikkovat laseja, mutta hajoavat paikat on tarkasti määritelty. Rakennustyömaan muovit eivät repeä, vaikka kuinka nyrkkejä heiluttaisi. Autojen räjähtäessä ihmisetkin ovat vaarassa. Spider-Man voikin joutua kyyditsemään loukkaantuneita sairaalan ovelle.
Kaupungin pelastaja
Pieniä tekstuurihäiriöitä esiintyy välillä, mutta silmien tottuessa, ei niihin vauhdin ja taistelun tiimellyksessä kiinnitä huomiota. Ruudunpäivitys on sulavaa, vaikka vastustajia pyörii kymmenittäin ympärillä. Kerran peli onnistui minulla jumittumaan ja se piti käynnistää uudestaan.
New Yorkin pelastamiseen aikaa kuluu n. 15 tuntia. Sinnikkäät Hämikset saavat lisätunteja, jos jaksavat käydä jokaisen tehtävän läpi. Lisäksi pelin voi pelata läpi uudestaan toimien pahan puvun tahdon mukaan. Spider-Man: Web of Shadows on viihdyttävä, vaikkakin välillä jatkuva taistelu alkaa puuduttaa. Moni osa-alue olisi voitu tehdä paremmin pienellä lisäpanostuksella. Taistelupainotteisuus on ajanut pelisuunnittelussa yksityiskohtien ja syvällisemmän juonen ohi.
+Hyvää
+Monipuolinen ja vauhdikas taistelu
+Hyvä ja paha puoli
+Tuttujen supersankareiden ja -roistojen vierailut
-Huonoa
-Juonen pohjustus
-Tylsä kaupunki
-Liika taistelupainotteisuus
Taistelupainotteinen toimintaseikkailu jää keskinkertaiseksi Hämis-tarinaksi.
Pisteet: 79
Arvostelija: RetroUljas
© RetroUljas, lisätty 10.3.2012
Retropeleihin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti