Arvosteltu: PC (AMD Athlon 64 3GHz, 4 Gt RAM, Geforce GTX650Ti, Windows XP)
Saatavilla: PC, MAC, iOS (tulossa), Android (tulossa)
Pinkerton Road Studio / Phoenix Online Publishing
Versio: Myynti (digital download)
Moninpeli: Ei ole
Ikäsuositus: 12+
Pelityyppi: Seikkailu
Jane Jensen Potkustartin kyydissä
Moebiuksen teorian mukaan jo kertaalleen tapahtuneet asiat, tapahtumat ja henkilöt toistuvat samankaltaisina aina uudelleen läpi historian. Jos näitä merkkejä pystytään tulkitsemaan ja yhdistämään nykyaikaan, on mahdollista ennustaa mitä tulee tapahtumaan.
Kun luin nettiuutisesta vuonna 2012, että Jane Jensen hakee Kickstarterin kautta joukkorahoitusta uudelle seikkailupelilleen, ojensin auttavan käteni ja lahjoitin 100 euroa pelin tekemiseen. Päätöstä edesauttoi se seikka, että pelintekijät ilmoittivat tavoitteekseen tulevaisuudessa jatkaa Gabriel Knight -pelisarjaa, jos tämä uusi peli myisi hyvin. Se, jos mikä olisi minulle ja seikkailupelifaneille unelmien täyttymys. Vastineeksi rahallisesta panostuksestani, saisin Moebius-pelin sekä Mystery Game X:n, joka myöhemmin paljastui Gabriel Knight - 20th Anniversary -peliksi. Kylkiäisiin kuului lisäksi 2 t-paitaa, pelin soundtrack, joka kuukausi yksi uusi työpöydän taustakuva, Lola & Lucy's Big Adventure -e-pelikirja lapsille ja Gabriel Knight 1 ja 2 novellit e-kirjoina. Jane Jensenin ja hänen miehensä Robert Holmesin perustama indie-pelistudio Pinkerton Road keräsi minun ja muiden avustuksella Moebiukselle vajaan 500.000 dollarin rahoituksen Kickstarterin kautta.
Paluu menneisyyteen
Jane Jensenin nimi ei ole välttämättä nykypelaajille tuttu. Niille pelien ystäville, jotka ovat aloittaneet peliharrastuksensa Sierra Onlinen seikkailujen parissa, nimen pitäisi soittaa kelloja. Sierralla Jane Jensen työskenteli muun muassa Police Quest 3:n ja EcoQuestin käsikirjoittajana sekä osallistui King's Quest 6:n suunnitteluun yhdessä Roberta Williamsin kanssa. Tämän jälkeen Jensenille tarjoutui mahdollisuus suunnitella ja käsikirjoittaa oma pelinsä.
Gabriel Knight: Sins of the Fathers julkaistiin vuonna 1993. Voodoomurhista kirjaa kirjoittavan Gabriel Knightin tarina kietoi minut aikuismaisella ja synkkäsävyisellä juonellaan seikkailupelisarjan faniksi. Jensen jatkoi sarjaa kahdella jatko-osalla, joista varsinkin toinen osa Gabriel Knight: The Beast Within (1995) on minun kirjoissani yksi parhaista seikkailupeleistä kautta aikain. Näyteltyä videokuvaa, ihmissusimyyttejä ja faktaa ja fiktiota yhdistävä tarina on mestarillinen. The Beast Within oli aikakautensa interaktiivisen pelielokuvan huipentuma. Pelisarjan kolmas ja tällä haavaa viimeinen osa, Gabriel Knight: Blood of the Sacred, Blood of the Damned julkaistiin vuonna 1999. Pelien positiivisista arvosteluista ja hyvästä myynnistä huolimatta, neljättä Gabriel Knight -peliä ei seikkailupeligenren suosion laskun jälkeen tehty.
Tulevina vuosina, Jensen keskittyi kirjailijan uraansa ja suunnitteli verkkopelejä Oberon Medialle. Vuonna 2008 Jensen teki paluun kunnollisten seikkailupelien pariin. Hän työskenteli DTP Entertainmentin kanssa Gray Matterin parissa ja peli julkaistaan syksyllä 2010. Tämän jälkeen Jane perusti miehensä kanssa Pinkerton Road indie-pelistudion.
Nyt kun Moebius on valmis, on aika tarkastella mitä kerätyllä rahoituksella saatiin aikaan. Päteekö Moebiuksen teoria Jane Jensenin uuteen peliin? Toistuvatko menneisyyden saavutukset nykyhetkessä? Onko käsissämme Gabriel Knightin kaltainen mestariteos?
Antiikkia, antiikkia
Moebiuksen päähenkilö on Malachi Rector, antiikkikauppias, jolla on valokuvamuisti ja Mensan jäsenyys takataskussa, jos katsotaan hänen älykkyysosamääräänsä. Tähän päälle ripaus suorasanaisuutta, antisosiaalisuutta ja rikkinäistä tunnepsyykeä. Malachi on yksinäinen susi, jolla on vaikeuksia luottaa ihmisiin. Hän kiertää maailmalla arvioimassa vanhoja esineitä ja niiden aitoutta. Pelin alussa FITA-niminen järjestö palkkaa Malachin tutkimaan Venetsiassa murhatun nuoren naisen taustoja ja selvittämään, josko historiasta löytyisi jonkinlaisia yhdyskohtia naisen elämään. Tarinan edetessä Malachi tutustuu Moebius-teoriaan ja huomaa, että ehkä hänenkin kohtalonsa kietoutuu tähän salattuun teoriaan jollain lailla. Malachin matka käy ympäri maailman. Pelissä vieraillaan mm. Italiassa, Sveitsissä, Ranskassa ja Egyptissä.
 |
| Malachi Rector ja hänen hurmaava luonteensa. |
Peli on sekoitus 2D- ja 3D-grafiikkaa. Taustat on 2D:tä ja pelihahmot on toteutettu 3D:llä. Taustaruudut ovat kauniita ja yksityiskohtaisia. Valitettavasti 3D:stä ja animoinnista ei voi sanoa samaa. 3D-hahmomallit eivät ole realistisemmasta päästä. Pelihahmojen sormet ovat epäluonnollisen pitkiä ja muukin anatomia jättää toivomisen varaa. Animointi on suurimmilta osin toimivaa, mutta välillä Malachin hahmo liikkuu kuin vääräsäärinen vanhus, jolla on jäänyt pihkatappi persauksiin. Tästä jää sellainen tunne, että aivan kuin pelintekijöiltä olisi loppunut aika kesken, eikä kaikkia animaatioita ole keritty viimeistelemään tai sitten heillä ei ole ollut rahaa palkata tarpeeksi pelitestaajia. Yksi esimerkki huonosta animoinnista löytyy pelin loppupuolelta, kun pelihahmon kiskoessa köyttä, köysi leijuu miehen käsien yläpuolella. Toinen huomattava grafiikkamoka on eräässä baarikeskustelussa, jossa henkilöille on unohdettu piirtää jalat tai sitten jalat peittävä pöytä on vain jäänyt kohtauksesta pois. Ehkä nämä mokat selittyvät osaksi pelin pienellä budjetilla. Rahojen loppuessa tingitään pelitestauksesta ja lopullisesta viimeistelystä.
 |
| Kadoksissa ovat jalat tai pöytä... tai pelitestaaja. |
Jos graafista puolta vaivaavat pienet ongelmat, ääninäyttelyssä ja musiikissa on onnistuttu täydellisesti. Päähenkilöiden ääniksi on valittu juuri oikeat henkilöt ja sivuhenkilötkin puhuvat uskottavilla ulkomaan aksenteilla. Robert Holmesilla on vankka kokemus pelimusiikin tekemisestä jo Gabriel Knight -peleistä. Moebiukseen hän on säveltänyt vastaavanlaisen soundtrackin, joka soi taustalla tunnelmaa luoden. Pelin introssa laulaa Robertin suloääninen tytär Raleigh Holmes.
Moebiuksen käyttöjärjestelmä on perinteistä hiiren liikuttelua ja klikkailua. Kun hiirellä klikkaa esineen tai ihmisen päällä, avautuu valikko, josta valitaan haluttua toimintoa vastaava kuvake kuten katso, käytä tai puhu. Ihmisten kanssa kommunikointi tapahtuu valitsemalla haluttu lausahdus keskusteluvalikosta. Kävely ruudulla tapahtuu myös klikkaamalla. Tuplaklikkaus siirtää Malachin suoraan haluttuun paikkaan.
Yksinkertaista, rakas Watson
Pelin puzzlet eivät ole vaikeudella pilattu, vain muutamaan ongelmaan joutuu älynystyröitä hieromaan pidempään oikeaa ratkaisua haettaessa. Suurimmilta osin peli etenee vaivattomasti. Sellaista epätoivon tunnetta ei tule, että "mitä ihmettä minun pitäisi seuraavaksi tehdä". Puzzlet koostuvat kerätyn tavaran oikea-aikaisesta käytöstä. Ärsyttävää tästä tekee seikka, että tiettyjä esineitä ei voi etukäteen poimia mukaan. Jos öljykanisteri odottaa katuojassa ottajaansa, sitä ei voi poimia mukaansa, ennen kuin Malachi tietää, mihin sitä tarvitaan. Ehkä tämä on jossain mielessä realistista, mutta jos päähenkilö pystyy sujauttamaan niin kakunpalan kuin aironkin povitaskuunsa, tavaranpoiminnan realistisuus alkaa tuntua vain kiusanteolta, kun paikkojen välillä pitää juoksennella edestakaisin. Naurettavin esimerkki tästä on kohta, jossa Malachi lentää yksityiskoneella Washingtonin ja New Yorkin välillä vain hakeakseen tervetuliaislahjan.
 |
| Liian monta peliä Scrabblea tai hirsipuuta ei ole hyväksi. |
Peli on saanut vaikutteita BBC:n uudesta Sherlock Holmes -tv-sarjasta. Malachi tekee samanlaisia havaintoja ihmisistä kuin tv-sarjan Sherlock. Vaikutteet näkyvät hyvin välivideoissa sekä pelin analysointi puzzleissa, jossa analysoidaan ihmisiä tai esineitä. Niissä Malachi tekee Sherlock Holmesmaisia päätelmiä henkilön ulkoisesta olemuksesta. Kolmesta päätelmästä valitaan yksi oikea. Jos esimerkiksi tyyppi on teräväkatseinen, niin sitten mietitään, että onko hän älykäs, vihainen vai piristeiden vaikutuksen alainen. Nämä puzzlet ovat yleensä helppoja, kun vain valitsee sen itsestään selvimmän vaihtoehdon, mutta välillä oikeaa vaihtoehtoa joutuu pohtimaan. Jos päätelmät eivät osu ensiyrittämällä oikeaan, tehdään valinnat uudestaan, kunnes pelaaja arvaa oikein.
Pelin aikana Malachi kerää tietoja eri ihmisistä ja hän joutuu vertaamaan josko heidän profiilinsa sopivat yksi yhteen eri historian henkilöiden kanssa. Nämäkin analysoinnit ovat helpohkoja. Yleensä riittää kun valitsee henkilöt, jotka toistuvat useimmiten vertailluissa datakohdissa. Vaikeiksi analysoinnit muuttuvat, kun yli kymmenen datakohdan valinnat tehdään kyllä tai ei -vaihtoehdoilla ja vain toinen vastaus on se oikea. Analyysia voi joutua hinkkaamaan minuuttikaupalla, ennen kuin oikea järjestys löytyy.
 |
| Löydä miehelle vastine historian henkilöistä. |
Tarina miesten välisestä ystävyydestä
Moebiuksen juoni on täyttä rautaa. Jane Jensen on onnistunut taas tekemään kiehtovan tarinan, jossa historia sekoittuu nykyaikaan ja faktan ja fiktion raja hämärtyy. Mieleenjäävänä yksityiskohtana tarinassa on huomioitu tämän hetken maailman taloustilanne ja taantuminen. Mukana on myös ripaus yliluonnollisia elementtejä. Malachi tapaa pelin aikana entisen erikoisjoukkojen sotilaan nimeltä David Walker. Näiden kahden kaveruksen ystävyys on pelin tarinan kantavia voimia. Pelaaja pääsee jopa kahdesti seikkailemaan Davidin hahmolla. Kahden vahvan päähahmon johdosta, muut pelin hahmot jäävät valitettavasti sivuosaan ja persoonattomiksi.
Keskustelupalstoilla on puhuttu myös siitä, että miesten välillä on ehkä jotain syvempää kuin pelkkä ystävyys. Mitään ei sanota suoraan, mutta jos pelin dialogia tarkastelee rivien välistä, sieltä voi löytää mahdollisia viitteitä erilaisesta seksuaalisesta suuntautumisesta. Itse en miesten ystävyydestä näin ajatellut, joten nähköön jokainen pelaaja asian miten haluaa.
Moebius on jaettu seitsemään lukuun. Peli tarjoaa laatupeliaikaa 10-12 tunnin edestä. Pelin viimeinen luku eli loppukliimaksi on pettymys. Pelintekijät ovat selvästi yrittäneet venyttää pelin pituutta. Loppuun kun on laitettu sokkelo pelaajan harmiksi. Tämä sokkelo ei sinänsä ole hirveän vaikea, mutta kun saman sokkelon käytävillä kolutaan menemään kolme kertaa putkeen, alkaa pakostakin tulla tunne, että jos haluan seikkailla labyrintissa, kaivan mieluummin esiin puisen kuulalabyrinttipelin kuin haahuilen tietokonepelissä vastaavassa sokkelossa. Pelin lopetus ei myöskään ole niin sykähdyttävä kuin Gabriel Knighteissa. Se jättää kuitenkin oven avoimeksi jatko-osalle, jonka otan avosylin vastaan, jos sellainen joskus ilmestyy. Isompi budjetti, parempi toteutus, entistä parempi jatko-osa.
 |
| Sokkelon vanki. |
On ehkä hieman epäreilua verrata Moebiusta jatkuvasti Gabriel Knight -peleihin, mutta kyseiset pelit asettivat standardit, joita kaikkien parhaaseen a-ryhmään pyrkivien seikkailupelien tulisi tavoitella. Moebius ei ole Gabriel Knight -pelien tasoinen huipputeos, mutta se on oiva aloitus uudelle pelisarjalle. Kannattaa muistaa myös se seikka, että pienellä budjetilla on tehty melkein a-luokan peli. Sainko vastinetta Potkustarttiin laittamilleni rahoille? Kyllä sain.
+Hyvää
+ Kiehtova juoni
+ Onnistunut ääninäyttely ja musiikit
+ Sherlock Holmes -vaikutteet
-Huonoa
- Grafiikkavirheet
- Sokkelo potenssiin 3
- Osa pulmista helpohkoja
Hyvä tarinavetoinen seikkailu kärsii viimeistelemättömästä teknisestä toteutuksesta.
Pisteet: 84
Arvostelija: RetroUljas
© RetroUljas, lisätty 1.10.2014
Retropeleihin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti